Kaunis kiitos

Ti 20.3.

Kaunis kiitos kaikille minua äänestäneille ja tukijoukoissa olleille. Tulos oli käytettävissä oleviin resursseihin nähden todella hyvä, sain muutaman tonnin panostuksella lähes 600 ääntä. Tästä on hyvä jatkaa.

Jatkan varmaan tämän palstan ylläpitoa ja kerron ajatuksiani jatkossakin. Nyt on kuitenkin ensin korjattava 10 luokan kokeet, silitettävä suuren suuri pyykkivuori ja tehtävä suursiivous kotona. Kaikki em. jäi, kun päivät olivat vain yhtä ehdokkuutta. Hip, hei, kohti uusia tuulia!

Ohi on

Su 18.3.

Heräsin tänään klo 6.16. Muistin heti, mikä päivä on - SE päivä:) Saankohan enemmän kuin 616 ääntä?

Kl o6.30 tuli ensimmäinen tsemppisoitto tuiki tuntemattomalta mieheltä. Sanoi äänestäneensä ja toivotti onnea ja menestystä jatkoon. Nice! Äiti tietty soitti, kuulema jännittää kamalasti ja kiitteli sitä, miten tytär järjestää mieleenpainuvia hetkiä, heh!

Huh, eilen aamulla vielä käärin 200 ruusua sellofaaniin, laitoin vesisuppilon ja oman viestini mukaan. Jakelin niitä tyttäreni Henriikan kanssa Prisman ja Ekan edessä ja Kauppakadulla. Valjastin pojat vielä viemään viimeiset esitteeni Joutenlahteen, oman asuinalueeni kerrostaloihin. Ystävällinen kollega perheineen jakeli vaalilehteäni Leppävirralla.

Kaikki se, mitä näillä resursseilla oli varaa tehdä, tehtiin. Oman osuuteni olen näin suorittanut, nyt on savolaisten vuoro. En ole vielä itsekään äänestänyt, teen sen heti kohta Joutenlahden päiväkodilla. Hieman on sellainen kepulainen olotila: vähän niinkuin itsäsi äänestäisit:)

Leea

Viikkoja, kuukausia

Pe 16.3.

Pahus, flunssa iski ennakkoäänestyksen viimeisenä päivänä, ääni meni. Psyykkistäkö, paineiden purkautumistako? En tiedä, voi olla. Tosin liikkeellä on juuri nyt paljon viiruksia:)

Maltoin vain olla pari päivää. Tiesin, että flunssani paranee ainoastaan totaalisella levolla. Syljeskelin kattoon jamaltoin olla puhumatta. Hoidin vain pakollisia puheluita sängyn pohjalta ja huvitin raakkuvalla äänelläni muita. Tekstailin. Ehdin myös lukea.

Olin jo viikoja sitten ostanut Muusan kirjakaupasta Reko ja Tina Lundànin kirjan Viikkoja, kuukausia, joka kertoo koskettavalla tavalla nuoren taiteilijaperheen elämästä, kun nuorehko isä saa tietää sairastavansa syöpää. Elinaikaa annetaan viikkoja, kuukausia...

Pidin rakenteesta: äänessä oli vuoroin syöpäsairas Aki ja vuoroin Minna, Akin vaimo. Kirja oli liikuttava kertomus siitä, mikä onkaan elämässä tärkeintä, mistä onni loppujen lopuksi tulee. Kuinka itse käyttäsit tämän päiväsi, jos tietäisit huomenna kuolevasi?

Toivon ylläpitäminen oli yksi kirjan teemoista, mikä kantoi vaikeinakin aikoina. Martti Lindqvist on sanonut, että "Toivo on kykyä haluta, että huominen olisi".

Myös tämä eduskuntaehdokkuus on eräälllä tapaa ollut kuin valmistautumista pieneen kuolemaan, kulminaatiopiste on parin yön perästä vaalisunnuntaina. Viikkoja, kuukausia elämä on ollut vain yhtä vaalia, olen ollut vain ehdokas Oksiala. Huusholli on entisestään sekaisempi, vaalimateriaalia pitkin keittiötä, silittämättömiä pyykkejä iso kasa, on syöty paljon pikaruokaa, saunominen ja kaikenpuolinen relaaminen on jäänyt. Pojat valittavat, että hiustenhoitoainettakaan ei ole kuulema ostettu sen jälkeen, kun äidin kampanja alkoi:)

Toimittaja kysyi viime viikolla, että jännittääkö. Vastasin silloin totuudenmukaisesti, että ei, koskapa en vielä ollut ajatellut tulosta. Nyt tänään hieman jännittää, on tulossa erilainen viikonloppu.

Oli tulos mikä hyvänsä, olen jo voittanut lähtemällä koko skabaan mukaan, olen voittanut itseni, rohkaistunut laittamaan itseni likoon. Ja onneksi minun ei tarvitse tehdä päätöstä, ketkä Arkadianmäelle menevät, sen päättävät kansalaiset.

Naurujooga

Ti 13.3.

Eilen ei naurattanut. Sain tietää, että vaalilehteni ei ollut levinnyt viime keskiviikkona toivotulla tavalla eli vajaaseen 16 000 talouteen talousalueellamme. Vain pieni osa em. oli saanut sen. Olin tarkoituksella tähdännyt juuri ennakkoäänestyksen alkuun. Harmi!

Arvaatte vain, että mitä erilaisemmat tunteet lähestulkoon paniikista syvään rauhan tilaan velloivat mielessä koko aamupäivän ennen kuin saimme asian selvitetyksi. Toivottavasti jakelu onnistuu huomenna. Elämä vain on joskus tällaista.

Illalla menin lupaamani naurujoogaan. Mietin, että ehkä sieltä saisin taas tarvittavaa tsemppiä viime hetken rutistukseen. Harmi vain, että olin ainoa osallistuja, muut eivät olleet maanantai-iltana naurutuulella:) Silti (itsekin iloisen tuntuinen ) ohjaaja kertoi minulle naurujoogan perusharjoitteet.

Uskon vahvasti siihen, että huolet voi oppia nauramaan pois. Kuulostaa tosi kornilta, mutta nauraessa hyvän olon tunne lisääntyy, endorfiinin tuotanto voimistuu, nauru parantaa verenkiertoa ja kaikin puolin piristää ihmisen koko anatomiaa. Uskon, että nauru poistaa väsymystä ja on antistressilääke. Olethan huomannut, että nauravan ja iloisen ihmisen läsnäolo piristää. Kun olet naurava ja tyytyväinen, näytätkin paremmalta.

Keep smiling,
Leea

PS. Harmi, mutta ääni lähti, tänään on flunssainen olo enkä uskalla lähteä allasjumppaan, harmi. Nauroinkohan eilen ääneni käheäksi, en kai?

Toreilla ja messuilla

Kulunut viikko on ollut työntäyteinen. Varkauden markkinoilla pyörähti pari paivää ja naisten messuilla olin eilen. On ollut mielettömän mukavia ja työntäyteisiä päiviä.

Olen noussut aamulla jo viiden maissa keittämään tori-ihmiselle kahvia, parikymmentä pannullista meni aina suuren termariin ja se riitti reilun kaksi tuntia! Muikkuja varasin paistettavaksi 50 kiloa, kaikki meni niin nopsaan kuin vain ennättimme apujoukkoinemme paistella. Tunnelma oli kaikkinensa mukava ja hyvin erilaiset ihmiset tulivat kertomaan murheensa. Eniten juttua riitti eläkeläisten asiasta, valtion omaisuuden myynnistä ja SAK:n mainoksesta. En itse nähnyt ko. mainosta, koska en katso juurikaan televisiota, mutta kyllä minuakin hävetti SAK:n puolesta. Hyllytyspäätös oli todella oikein.

Lehtikin ilmestyi keskiviikkona ja se meni suorajakeluna yli 15 000 talouteen lähiympäristöön . Oikein hyvä, jos se kuluu käsissä.

Nyt näin perjantaiaamuna on lähtö pohjoiseen, Iisalmeen, Juankoskelle ja Kaaville. Huomenna Kuopioon. Kiirettä pitää!

Loppukiri

Su 4.3.

Nyt se sitten alkaa, vaalien maalisuora, viimeiset kaksi viikkoa. Ne tulevat olemaan todella työntäyteiset:ihmisten tapaamisia toreilla ja messuilla, kirjoittamista, esitteiden jakamista, välillä myös oppilaiden kanssa touhamista. Tunnelma nousee ja ihmiset aktivoituvat, jess.

Gallupit ovat povanneet meidän tiimille kannatuksen laskua, mutta ne ovat vain gallup-tietoja. Uskon, että aktiivisella loppukirillä myös me saamme joukkomme liikkeelle. Tulostaululle ei kannata vilkuilla ennenkuin peli on loppu.

Lukijani, jos et vielä tiedä, ketä äänestäisit, teepä alustava reiluustesti ja käväise demareiden vaalisivuilla, niin ymmärrät, että näissä vaaleissa todella äänestetään siitä, mihin suuntaan hyvinvointivaltiotamme jatkossa kehitetään.

Testissä on kysymys tai väittämä, johon on kaksi vastausvaihtoehtoa. Valitse mieleisesi. Käytäthän äänioikeuttasi joko jo ennakkoäänestyksessä tai sitten varsinaisena vaalipäivänä 18.3.

1. Mulle...
a) ...sulle, mulle, sulle. b) ... mulle, mulle, mulle.

2. Mitään ei voi saada ilmaiseksi. Myös vanhusten on taisteltava paikoistaan.
a) Taistelu alkakoon b) Tasapeli

3. Lapsi on terve, kun se leikkii, mutta sairastahan se on, että lapsia ei voitaisi erotella eri kouluihin oppimiskykynsä mukaan
a) Sairasta se on b ) Ihan tervettä se on

4. Lapsen on hyvä oppia jo tavoille tarhaiässä. Laitetaan tarhan portille kunnon pääsymaksu ja ohjataan maksukyvyttömät lapsukaiset kotiin.
a) Näin tehdään b) Annetaan hoitopaikka kaikille

5. Kuvassa hoitaja työntää vanhusta/potilasta rullatuolissa. Onko kuvassa vain maksukykyisten oikeus vai reilua meininkiä?
a) Reilua meininkiä b) Rahalla saa

6.On olemassa miesten töitä ja eiköhän me naisillekin jotain hommia löydetä.
a) Naulan kantaan, veli b) Varo sanojasi, veli