Pavelutalossa

12.2.

Ihmisen elämänkaari voidaan karkeasti jakaa lapsuuteen, nuoruuteen, aikuisuuten ja vanhuuteen. Tasapainoisessa yhteiskunnassa jokaiseen elämänvaiheeseen kuuluu rikkautensa. Lapset saavat olla lapsia ja vanhusten elämänviisaus nähdään arvokkaana. Käytännössä nämä elämänkaarien ääripäät saavat joskus toissijaisen aseman kovien arvojen yhteiskunnassa, joka tarjoaa eniten mahdollisuuksia aktiivisille kuluttajille, nuorille ja aikuisille. Nuoruus on vahva mahdollisuus, mutta toisaalta länsimaisessa nuoruutta ihannoivassa yhteiskunnassa saattaa unohtua, että mikä tahansa elämänvaihe voi olla elämän parasta aikaa. Erityisesti kristinusko korostaa, että ihmisen arvo ei riipu siitä, kuinka hyödyllinen hän on yhteiskunnalle.

Tämän maanantain sain viettää Käpykankaan palvelukodissa. Soitin sinne viime viikolla ja kerroin, että nyt kun on vain aikaa, haluan konkreettisesti nähdä, mitä vanhusten hoito tänä päivänä on. Sain rautaisannoksen hoitoalan faktaa eli sitä, kuinka vanhustenhoito kanupungissamme on järjestetty. Rupattelin Elsan ( 98 v. !) ja Jalmarin kanssa, tarjoilin Sulolle lounasta ja vaihdoin mielipiteitä hoitohenkilökunnan kanssa. Olin aamupäivän pitkäaikaisella hoivapuolella osasto kahdella, piipahdin dementiaosastolla ja iltapäivällä osasto nelosella. Tapasin myös lähihoitajana työskentelevän valtuustokollegan Marjan, jonka kanssa yhdessä mietimme, miten kaikki ne tulevaisuuden hoivatyön valtavat haasteet oikein kohdataan ja kuinka kuntien käytössä olevat niukat resurssit kohdennetaan oikein. Kirjoitan päivän tunnelmista tuleevaan lehteeni. Kokonaisuudessaan päivä oli hyvin lämminhenkinen ja antoi ajattelemisen aihetta monessakin suhteessa. Suosittelen visiittiä jokaiselle!

Tapasin tänään myös elämänkaaren alkupäästä Eemun, nuoren lukiolaispojan ( 17v.). Hänestä kerron lisää huomenna.

PS. Sain tänään tietää, että ehdokasnumeroni on 8. Ei hassumpi kouluarvosana:)