Valtuustoaloite

26.2. 2007

Alkoholijuomien veroton matkustajamyynti EU-maissa vapautui 1.1.2004. Viro liittyi 1.5.2004 EU:n jäseneksi, mikä mahdollisti suomalaisten matkustajien runsaan alkoholintuonnin omaan kulutukseen. Vastareaktiona em. seikkoihin alkoholiveroa laskettiin merkittävästi 1.3. 2004, minkä seurauksena alkoholin kulutuksen kasvu on ollut huomattava.

Tällä hetkellä alkoholi on työikäisen väestömme suurin uhkatekijä, se on suomalaisten suurin kuolinsyy. Ei ole enää mikään tabu, että naisten kulutus on reippaasti kasvanut ja nuoret äidit käyttävät yhä enemmän päihteitä.Myös ikäihmisten alkoholinkulutus on selvästi lisääntynyt.

Valitettavasti Varkaus ei ole poikkeus tästä ikävästä valtakunnallisesta trendistä. Meillä päihteiden vuoksi vuodeosastolla hoidettujen potilaiden osuus on selvästi suurempi kuin maassa keskimäärin, alkoholin myynti on runsaanpaa kuin koko maassa ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä keskimäärin (Terveyskertomus) ja Pyll-indeksi ( Potential Years of Life Lost) mukaan Varkaudessa menetetään merkittävimmin elinvuosia miesten alkoholisairauksien, -myrkytysten ja liikenne- ja muiden tapaturmien vuoksi. ( Halinen ja Vohlonen 2004)

Alkoholihaitat vaikuttavat kuntalaisten hyvinvointiin monin eri tavoin. Haitat näkyvät myös palvelujen tarpeena. Kunnat ovat siten alkoholihaittojen ehkäisyssä ja vähentämisessä avainasemassa. Päihdehaittojen ehkäisy liittyy neuvolatyön, päivähoidon, koulu- ja nuorisotoimen, perus- ja terveyshuollon sekä muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden toimintaan.

Huhtikuussa 2004 käynnistynyt Alkoholiohjelma 2004-2007 perustuu valtion, kuntien , kirkkojen ja elinkeinon yhteistyölle alkoholihaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Tällä alkoholiohjelmalla sosiaali- ja terveysministeriö kutsuu kaikkia Suomen kuntia yhteistyöhön kuntakumppanuussopimuksella.

Sopimuksessa kunta mm. sitoutuu päivittämään päihdestrategiansa, asettamaan alkoholiohjelmaan liittyvälle toiminnalle selkeät tavoitteet ja kehittämään alkoholihaittoja ehkäisevää toimintaansa. Sopimus ei sido kunnallista päätöksentekoa, vaan kunta päättää itse omista tavoitteestaan ja toimenpiteistään kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Läänistämme 12 kuntaa on jo solminut sopimuksen ja viisi kunta solmimassa. Sopimuksen tehneissä kunnissa päihdeasiat ovat nousseet agendalla korkeammalle kuin ennen.

Näin pitäisi myös Varkaudessa toimia ja esitän, että Varkaus lähtee mukaan ko. kuntakumppanuushankkeeseen sosiaali- jaterveysministeriön kanssa.

Varkaus, 26.2.2007
Leea Oksiala

PS. Aloitteen allekirjoitti lisäkseni 20 muuta valtuutettua

Nuorten pahoinvointi

Päivän koskettavin ja surullisin uutinen lehtien palstoilla oli ehdottomasti se, että nuoret voivat huonosti. Sain tästä aiheesta myös tyttäreltäni viestin sähköpostiini jo eilen, hän oli bongannut sen MTV:n nettisivuilta ja välitti viestin minulle.

Kansallisen nuorisotutkimuksen mukaan joka toinen 15-25-vuotias kokee elämänsä stressaavaksi. Syinä olivat mm..: kiire, liian paljon töitä, suorituspaineet, epävarmuus ja heikko taloudellinen tila. Lisäksi Unicefin kansainvälinen vertailu paljastaa, että suomalaisilla lapsilla on paljon etenkin materiaalista hyvää, mutta että puutteita on lasten sosiaalisessa ympäristössä. Perhe- ja ystävyyssuhteet näyttävät olevan verrattain huonolla tolalla.

Uutisen luulisi pysäyttävän. Varsinkin, kun tutkimuksessa pidettiin erittäin todennäköisenä, että nuoret oppivat stressaamisen vanhemmiltaan ja elinympäristöstään. Samassa tutkimuksessa kävi myös ilmi, että yhä useampi 15-25-vuotias kyseenalaistaa nyky-yhteiskunnan arvot.

Jokaisen aikuisen luulisi tuntevan piston sydämessään. On peiliinkatsomisen paikka. Millaisia elämän arvoja me aikuiset oikein tuleville sukupolville välitämme? Oikein hyvä keskustelunaihe tänä iltana TV:n katselun sijaan. Minun arvoista ja elämän suurista tärkeistä asioista voit lukea nettisivujeni kolumneissa, mm. Kristillinen etiikka ja Itsenäisyysjuhlan puhe.

Ystävyys

14.2.

Ystävyyden tuulet

Ystävä on hän
joka työntää sinut matkaan
kun epäröit
rohkaisee kun emmit
luottaa kun itse et luota

Ystävä on hän
joka näkee, mihin pystyt
haastaa hyviin muutoksiin ja
auttaa tunnistamaan oman tiesi

Ystävä on hän joka toivoo
sinulle vain parasta
uskoo unelmiisi ja antaa
siivet lentää niitä kohti

Satu Pusa

Vesijumppa

Olen selkeä aamuihminen. Ei tee lainkaan tiukkaa nousta jo heti viiden jälkeen puuhastelemaan kaikenlaista. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että en toki aivan joka aamu... Herään kuitenkin melko säännöllisesti ennen kännyn soimista ja tunnen nukkuneeni tarpeeksi. Menen ajoissa nukumaan, jotta saan tarpeeksi yöunta. Asia, mikä on mielettömän tärkeä ja mitä jo tässä iässä osaa arvostaa. Yleensä en edes ennätä nähdä kympin uutisia, kun nukahdan kirjan tai lehden kanssa. Onneksi unettomia öitä on aniharvassa.

Tiistaiaamut ovat erityisiä, ne poikkeavat viikon toisista siinä suhteessa, että käyn vesijumpassa. Olen siis jo seitsemän maissa kaupunkimme uimahallissa toisten aamuvirkkujen kanssa. Tuohon aikaan uimahallin kansoittaa pääsääntöisesti ikääntyneemmät naiset. Olen ehkä sieltä nuorimmasta päästä.

Aloin vesijumpan vuoden alusta ja yhtään tiistaita en ole lintsannut. Hyvä minä! Sovimme kollegani Kaisan kanssa tämän hyvän uuden tiistaisen käytänteen ja toinen tsemppaa toista, jos vaikka ei aina huvittaisi lähteä. Näin muutaman viikon käynnin jälkeen siitä on tullut jo tapa, sanoisinko jonkin asteen riippuvuus ja hyvä niin.

Jumpan vetäjä on ammattitaitoinen, hauska ja muistaakseni ( olen tavannut jossain yhteyksissä) varsin komeakin mies. Onnetonta kuitenkin on, että en likinäköisenä juurikaan näe mitään, harmittaa, että silmänruokaosiota ei nyt vaan ole! Enpä ole voinut edes tervehtiä häntä, kun olen uimahallissa niin sokea enkä näe silmiä. Tervehdittäessä tulee aina katsoa silmiin! Voisin tietty pitää uimalaseja vahvuuksilla tai sitten tavallisia laseja, kuten tänäänkin eräällä naisella. Enpä ole kuitenkaan vielä edistynyt tässä asiassa. Onneksi jumppaliikkeet ovat varsin simppeleitä ( mutta tehokkaita!) ja luulen tekeväni ne aivan moitteettomasti. Todella mukava, rentouttava liikuntamuoto ja päivän alku. Tätä voi lämpimästi suositella.

Jotkut tiistai-illat ovat myös erikoisia. Jos en ole ennättänyt katsoa Jack Baueria sunnuntai-iltana, kuten en viime sunnuntainakaan, katson sen tiistaina eli siis tänään taas. Sarja 24 on niitä harvoja, joita TV:stä seuraan, sillä Jack on niin must, so cool! Mutta ennen sitä ennätän vielä paistaa piirakoita!

Pavelutalossa

12.2.

Ihmisen elämänkaari voidaan karkeasti jakaa lapsuuteen, nuoruuteen, aikuisuuten ja vanhuuteen. Tasapainoisessa yhteiskunnassa jokaiseen elämänvaiheeseen kuuluu rikkautensa. Lapset saavat olla lapsia ja vanhusten elämänviisaus nähdään arvokkaana. Käytännössä nämä elämänkaarien ääripäät saavat joskus toissijaisen aseman kovien arvojen yhteiskunnassa, joka tarjoaa eniten mahdollisuuksia aktiivisille kuluttajille, nuorille ja aikuisille. Nuoruus on vahva mahdollisuus, mutta toisaalta länsimaisessa nuoruutta ihannoivassa yhteiskunnassa saattaa unohtua, että mikä tahansa elämänvaihe voi olla elämän parasta aikaa. Erityisesti kristinusko korostaa, että ihmisen arvo ei riipu siitä, kuinka hyödyllinen hän on yhteiskunnalle.

Tämän maanantain sain viettää Käpykankaan palvelukodissa. Soitin sinne viime viikolla ja kerroin, että nyt kun on vain aikaa, haluan konkreettisesti nähdä, mitä vanhusten hoito tänä päivänä on. Sain rautaisannoksen hoitoalan faktaa eli sitä, kuinka vanhustenhoito kanupungissamme on järjestetty. Rupattelin Elsan ( 98 v. !) ja Jalmarin kanssa, tarjoilin Sulolle lounasta ja vaihdoin mielipiteitä hoitohenkilökunnan kanssa. Olin aamupäivän pitkäaikaisella hoivapuolella osasto kahdella, piipahdin dementiaosastolla ja iltapäivällä osasto nelosella. Tapasin myös lähihoitajana työskentelevän valtuustokollegan Marjan, jonka kanssa yhdessä mietimme, miten kaikki ne tulevaisuuden hoivatyön valtavat haasteet oikein kohdataan ja kuinka kuntien käytössä olevat niukat resurssit kohdennetaan oikein. Kirjoitan päivän tunnelmista tuleevaan lehteeni. Kokonaisuudessaan päivä oli hyvin lämminhenkinen ja antoi ajattelemisen aihetta monessakin suhteessa. Suosittelen visiittiä jokaiselle!

Tapasin tänään myös elämänkaaren alkupäästä Eemun, nuoren lukiolaispojan ( 17v.). Hänestä kerron lisää huomenna.

PS. Sain tänään tietää, että ehdokasnumeroni on 8. Ei hassumpi kouluarvosana:)

Sunnuntai

10.2.

Elämä on mallillaan. Sunnuntaiaamuna voi kaikessa rauhassa venytellä sängyssä vielä hieman pidempään kuin arkena. Hyvin nukuttu yö on rentouttanut, kiireettömyys on käsinkosketeltavaa. Muistelen eilistä, mitä tulikaan sanottua, mietin tulevaa ja alkavaa viikkoa. Juon teetä ja lueskelen aamun lehtiä, kunnes aviomies huikkaa: "Heh, rouva, olet paikallislehdessä. Täällä on juttuja nettisivuista, sanotaan, että muuten hyvä, mutta blogaat vähän. Alahan kirjoittaa niitä blogeja!!" Itse olin kyllä tänään ajatellut mennä lenkille, silittää, laittaa ruokaa, tehdä lehtijutun, tavata illalla nettivastaavani Jannen ja katsella tietty Idolsin ja Jack Bauerin, aah:) Täytyy myöntää, että ajoittain mies on oikeassa ja eiku blogihommiin!

Voi olla, että en vielä aivan tarkkaan ymmärrä netin merkitystä vaikkapa näissä tulevissa vaaleisssa. Hieman ujona ihmisenä itsensä myyminen hyvänä ehdokkaana on vielä hakusessa. En ehkä oivalla, että on ihmisiä, jotka seuraavat ehdokasta, käyvät sivuilla tuon tuostakin, mikä tietenkin on perimmäinen tarkoitus ja äärimmäisen hienoa! HYVÄ TE! Käytän itse nettiä päivittäin yhteydenpitoon sähköpostilla, haen jonkin verran tietoa,mutta en toden totta muuten ennätä juurikaan surfailemaan. On niin paljon oman lehden suunnittelua, erilaisia tapaamisia, mainosten laatimista ja vaalitilaisuuksia. Ja täytyy sanoa, että sähköpostin määrä on tällä hetkellä niin valtava, että jo sen hoitamiseen menee päivässä koneella hyvinkin tunnista kahteen.

Olen ollut jo myös ensimmäisessä todellisessa vaalipaneelissa, mikä pidettiin kirjastolla tällä viikolla. Harmi, että panelisteja ja heidän kannatusjoukkojaan yhteensä oli varmaankin enemmän kuin muita kuulijoita. Silti oli aivan mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia vaalien keskeisistä teemoista, verotuksesta, työllisyydestä, palveluista. Hieman jännitti, olihan ihan eka kerta!

Paneelista kotiin kävellessä pakkasen poskia mukavasti nipistellessä mietin, että olen totisesti valinnut oikean puolen, sosialidemokraattien puolen. Niin kovilta tuntuivat toisen puolen arvot. Viis meistä muista kunhan vain itse niin kovin hyvin menestyisin. Nämä ajatukset jäivät päällimmäisenä toisesta leiristä mieleen.

Eniten sosialidemokraattisessa liikeessä arvostan sen vapauden, tasa-arvon ja suvaitsevuuden periaatteita. Oikeus elää vapaina riippumatta kenenkään henkilökohtaisesta ominaisuuksista tai taloudellisista lähtökohdista on eräs hyvän elämän peruspilari. Kenenkään oikeudet eivät polje toistensa oikeuksia. Tasavertainen mahdollisuus koulutukseen ja osaaminen vapauttavat jokaisessa olevat inhimilliset voimavarat. Hyvin ja tehokkaasti tuotetut sekä valtion että kunnan hyvinvointipalvelut ovat myös hyvän elämän peruspilareita. Seuraavalla hallituskaudella on ensisijainen tarve panostaa ensin palveluihin ja katsoa sitten Tupo-pöydässä, millaisiin veronkorotuksiin meillä on varaa. Tämä on meidän demareiden selkeä linja ja viesti näissä vaaleissa. Toivottavasti mahdollisimman moni on samaa mieltä kanssamme.

Ja nyt lupaan blogailla, aivan oikeesti, sillä kirjoittaminen on samalla myös varsin terapeuttista:) Sunnuntainjatkoja SINULLE!