Kaunis kiitos

Ti 20.3.

Kaunis kiitos kaikille minua äänestäneille ja tukijoukoissa olleille. Tulos oli käytettävissä oleviin resursseihin nähden todella hyvä, sain muutaman tonnin panostuksella lähes 600 ääntä. Tästä on hyvä jatkaa.

Jatkan varmaan tämän palstan ylläpitoa ja kerron ajatuksiani jatkossakin. Nyt on kuitenkin ensin korjattava 10 luokan kokeet, silitettävä suuren suuri pyykkivuori ja tehtävä suursiivous kotona. Kaikki em. jäi, kun päivät olivat vain yhtä ehdokkuutta. Hip, hei, kohti uusia tuulia!

Ohi on

Su 18.3.

Heräsin tänään klo 6.16. Muistin heti, mikä päivä on - SE päivä:) Saankohan enemmän kuin 616 ääntä?

Kl o6.30 tuli ensimmäinen tsemppisoitto tuiki tuntemattomalta mieheltä. Sanoi äänestäneensä ja toivotti onnea ja menestystä jatkoon. Nice! Äiti tietty soitti, kuulema jännittää kamalasti ja kiitteli sitä, miten tytär järjestää mieleenpainuvia hetkiä, heh!

Huh, eilen aamulla vielä käärin 200 ruusua sellofaaniin, laitoin vesisuppilon ja oman viestini mukaan. Jakelin niitä tyttäreni Henriikan kanssa Prisman ja Ekan edessä ja Kauppakadulla. Valjastin pojat vielä viemään viimeiset esitteeni Joutenlahteen, oman asuinalueeni kerrostaloihin. Ystävällinen kollega perheineen jakeli vaalilehteäni Leppävirralla.

Kaikki se, mitä näillä resursseilla oli varaa tehdä, tehtiin. Oman osuuteni olen näin suorittanut, nyt on savolaisten vuoro. En ole vielä itsekään äänestänyt, teen sen heti kohta Joutenlahden päiväkodilla. Hieman on sellainen kepulainen olotila: vähän niinkuin itsäsi äänestäisit:)

Leea

Viikkoja, kuukausia

Pe 16.3.

Pahus, flunssa iski ennakkoäänestyksen viimeisenä päivänä, ääni meni. Psyykkistäkö, paineiden purkautumistako? En tiedä, voi olla. Tosin liikkeellä on juuri nyt paljon viiruksia:)

Maltoin vain olla pari päivää. Tiesin, että flunssani paranee ainoastaan totaalisella levolla. Syljeskelin kattoon jamaltoin olla puhumatta. Hoidin vain pakollisia puheluita sängyn pohjalta ja huvitin raakkuvalla äänelläni muita. Tekstailin. Ehdin myös lukea.

Olin jo viikoja sitten ostanut Muusan kirjakaupasta Reko ja Tina Lundànin kirjan Viikkoja, kuukausia, joka kertoo koskettavalla tavalla nuoren taiteilijaperheen elämästä, kun nuorehko isä saa tietää sairastavansa syöpää. Elinaikaa annetaan viikkoja, kuukausia...

Pidin rakenteesta: äänessä oli vuoroin syöpäsairas Aki ja vuoroin Minna, Akin vaimo. Kirja oli liikuttava kertomus siitä, mikä onkaan elämässä tärkeintä, mistä onni loppujen lopuksi tulee. Kuinka itse käyttäsit tämän päiväsi, jos tietäisit huomenna kuolevasi?

Toivon ylläpitäminen oli yksi kirjan teemoista, mikä kantoi vaikeinakin aikoina. Martti Lindqvist on sanonut, että "Toivo on kykyä haluta, että huominen olisi".

Myös tämä eduskuntaehdokkuus on eräälllä tapaa ollut kuin valmistautumista pieneen kuolemaan, kulminaatiopiste on parin yön perästä vaalisunnuntaina. Viikkoja, kuukausia elämä on ollut vain yhtä vaalia, olen ollut vain ehdokas Oksiala. Huusholli on entisestään sekaisempi, vaalimateriaalia pitkin keittiötä, silittämättömiä pyykkejä iso kasa, on syöty paljon pikaruokaa, saunominen ja kaikenpuolinen relaaminen on jäänyt. Pojat valittavat, että hiustenhoitoainettakaan ei ole kuulema ostettu sen jälkeen, kun äidin kampanja alkoi:)

Toimittaja kysyi viime viikolla, että jännittääkö. Vastasin silloin totuudenmukaisesti, että ei, koskapa en vielä ollut ajatellut tulosta. Nyt tänään hieman jännittää, on tulossa erilainen viikonloppu.

Oli tulos mikä hyvänsä, olen jo voittanut lähtemällä koko skabaan mukaan, olen voittanut itseni, rohkaistunut laittamaan itseni likoon. Ja onneksi minun ei tarvitse tehdä päätöstä, ketkä Arkadianmäelle menevät, sen päättävät kansalaiset.

Naurujooga

Ti 13.3.

Eilen ei naurattanut. Sain tietää, että vaalilehteni ei ollut levinnyt viime keskiviikkona toivotulla tavalla eli vajaaseen 16 000 talouteen talousalueellamme. Vain pieni osa em. oli saanut sen. Olin tarkoituksella tähdännyt juuri ennakkoäänestyksen alkuun. Harmi!

Arvaatte vain, että mitä erilaisemmat tunteet lähestulkoon paniikista syvään rauhan tilaan velloivat mielessä koko aamupäivän ennen kuin saimme asian selvitetyksi. Toivottavasti jakelu onnistuu huomenna. Elämä vain on joskus tällaista.

Illalla menin lupaamani naurujoogaan. Mietin, että ehkä sieltä saisin taas tarvittavaa tsemppiä viime hetken rutistukseen. Harmi vain, että olin ainoa osallistuja, muut eivät olleet maanantai-iltana naurutuulella:) Silti (itsekin iloisen tuntuinen ) ohjaaja kertoi minulle naurujoogan perusharjoitteet.

Uskon vahvasti siihen, että huolet voi oppia nauramaan pois. Kuulostaa tosi kornilta, mutta nauraessa hyvän olon tunne lisääntyy, endorfiinin tuotanto voimistuu, nauru parantaa verenkiertoa ja kaikin puolin piristää ihmisen koko anatomiaa. Uskon, että nauru poistaa väsymystä ja on antistressilääke. Olethan huomannut, että nauravan ja iloisen ihmisen läsnäolo piristää. Kun olet naurava ja tyytyväinen, näytätkin paremmalta.

Keep smiling,
Leea

PS. Harmi, mutta ääni lähti, tänään on flunssainen olo enkä uskalla lähteä allasjumppaan, harmi. Nauroinkohan eilen ääneni käheäksi, en kai?

Toreilla ja messuilla

Kulunut viikko on ollut työntäyteinen. Varkauden markkinoilla pyörähti pari paivää ja naisten messuilla olin eilen. On ollut mielettömän mukavia ja työntäyteisiä päiviä.

Olen noussut aamulla jo viiden maissa keittämään tori-ihmiselle kahvia, parikymmentä pannullista meni aina suuren termariin ja se riitti reilun kaksi tuntia! Muikkuja varasin paistettavaksi 50 kiloa, kaikki meni niin nopsaan kuin vain ennättimme apujoukkoinemme paistella. Tunnelma oli kaikkinensa mukava ja hyvin erilaiset ihmiset tulivat kertomaan murheensa. Eniten juttua riitti eläkeläisten asiasta, valtion omaisuuden myynnistä ja SAK:n mainoksesta. En itse nähnyt ko. mainosta, koska en katso juurikaan televisiota, mutta kyllä minuakin hävetti SAK:n puolesta. Hyllytyspäätös oli todella oikein.

Lehtikin ilmestyi keskiviikkona ja se meni suorajakeluna yli 15 000 talouteen lähiympäristöön . Oikein hyvä, jos se kuluu käsissä.

Nyt näin perjantaiaamuna on lähtö pohjoiseen, Iisalmeen, Juankoskelle ja Kaaville. Huomenna Kuopioon. Kiirettä pitää!

Loppukiri

Su 4.3.

Nyt se sitten alkaa, vaalien maalisuora, viimeiset kaksi viikkoa. Ne tulevat olemaan todella työntäyteiset:ihmisten tapaamisia toreilla ja messuilla, kirjoittamista, esitteiden jakamista, välillä myös oppilaiden kanssa touhamista. Tunnelma nousee ja ihmiset aktivoituvat, jess.

Gallupit ovat povanneet meidän tiimille kannatuksen laskua, mutta ne ovat vain gallup-tietoja. Uskon, että aktiivisella loppukirillä myös me saamme joukkomme liikkeelle. Tulostaululle ei kannata vilkuilla ennenkuin peli on loppu.

Lukijani, jos et vielä tiedä, ketä äänestäisit, teepä alustava reiluustesti ja käväise demareiden vaalisivuilla, niin ymmärrät, että näissä vaaleissa todella äänestetään siitä, mihin suuntaan hyvinvointivaltiotamme jatkossa kehitetään.

Testissä on kysymys tai väittämä, johon on kaksi vastausvaihtoehtoa. Valitse mieleisesi. Käytäthän äänioikeuttasi joko jo ennakkoäänestyksessä tai sitten varsinaisena vaalipäivänä 18.3.

1. Mulle...
a) ...sulle, mulle, sulle. b) ... mulle, mulle, mulle.

2. Mitään ei voi saada ilmaiseksi. Myös vanhusten on taisteltava paikoistaan.
a) Taistelu alkakoon b) Tasapeli

3. Lapsi on terve, kun se leikkii, mutta sairastahan se on, että lapsia ei voitaisi erotella eri kouluihin oppimiskykynsä mukaan
a) Sairasta se on b ) Ihan tervettä se on

4. Lapsen on hyvä oppia jo tavoille tarhaiässä. Laitetaan tarhan portille kunnon pääsymaksu ja ohjataan maksukyvyttömät lapsukaiset kotiin.
a) Näin tehdään b) Annetaan hoitopaikka kaikille

5. Kuvassa hoitaja työntää vanhusta/potilasta rullatuolissa. Onko kuvassa vain maksukykyisten oikeus vai reilua meininkiä?
a) Reilua meininkiä b) Rahalla saa

6.On olemassa miesten töitä ja eiköhän me naisillekin jotain hommia löydetä.
a) Naulan kantaan, veli b) Varo sanojasi, veli

Valtuustoaloite

26.2. 2007

Alkoholijuomien veroton matkustajamyynti EU-maissa vapautui 1.1.2004. Viro liittyi 1.5.2004 EU:n jäseneksi, mikä mahdollisti suomalaisten matkustajien runsaan alkoholintuonnin omaan kulutukseen. Vastareaktiona em. seikkoihin alkoholiveroa laskettiin merkittävästi 1.3. 2004, minkä seurauksena alkoholin kulutuksen kasvu on ollut huomattava.

Tällä hetkellä alkoholi on työikäisen väestömme suurin uhkatekijä, se on suomalaisten suurin kuolinsyy. Ei ole enää mikään tabu, että naisten kulutus on reippaasti kasvanut ja nuoret äidit käyttävät yhä enemmän päihteitä.Myös ikäihmisten alkoholinkulutus on selvästi lisääntynyt.

Valitettavasti Varkaus ei ole poikkeus tästä ikävästä valtakunnallisesta trendistä. Meillä päihteiden vuoksi vuodeosastolla hoidettujen potilaiden osuus on selvästi suurempi kuin maassa keskimäärin, alkoholin myynti on runsaanpaa kuin koko maassa ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä keskimäärin (Terveyskertomus) ja Pyll-indeksi ( Potential Years of Life Lost) mukaan Varkaudessa menetetään merkittävimmin elinvuosia miesten alkoholisairauksien, -myrkytysten ja liikenne- ja muiden tapaturmien vuoksi. ( Halinen ja Vohlonen 2004)

Alkoholihaitat vaikuttavat kuntalaisten hyvinvointiin monin eri tavoin. Haitat näkyvät myös palvelujen tarpeena. Kunnat ovat siten alkoholihaittojen ehkäisyssä ja vähentämisessä avainasemassa. Päihdehaittojen ehkäisy liittyy neuvolatyön, päivähoidon, koulu- ja nuorisotoimen, perus- ja terveyshuollon sekä muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden toimintaan.

Huhtikuussa 2004 käynnistynyt Alkoholiohjelma 2004-2007 perustuu valtion, kuntien , kirkkojen ja elinkeinon yhteistyölle alkoholihaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Tällä alkoholiohjelmalla sosiaali- ja terveysministeriö kutsuu kaikkia Suomen kuntia yhteistyöhön kuntakumppanuussopimuksella.

Sopimuksessa kunta mm. sitoutuu päivittämään päihdestrategiansa, asettamaan alkoholiohjelmaan liittyvälle toiminnalle selkeät tavoitteet ja kehittämään alkoholihaittoja ehkäisevää toimintaansa. Sopimus ei sido kunnallista päätöksentekoa, vaan kunta päättää itse omista tavoitteestaan ja toimenpiteistään kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Läänistämme 12 kuntaa on jo solminut sopimuksen ja viisi kunta solmimassa. Sopimuksen tehneissä kunnissa päihdeasiat ovat nousseet agendalla korkeammalle kuin ennen.

Näin pitäisi myös Varkaudessa toimia ja esitän, että Varkaus lähtee mukaan ko. kuntakumppanuushankkeeseen sosiaali- jaterveysministeriön kanssa.

Varkaus, 26.2.2007
Leea Oksiala

PS. Aloitteen allekirjoitti lisäkseni 20 muuta valtuutettua

Nuorten pahoinvointi

Päivän koskettavin ja surullisin uutinen lehtien palstoilla oli ehdottomasti se, että nuoret voivat huonosti. Sain tästä aiheesta myös tyttäreltäni viestin sähköpostiini jo eilen, hän oli bongannut sen MTV:n nettisivuilta ja välitti viestin minulle.

Kansallisen nuorisotutkimuksen mukaan joka toinen 15-25-vuotias kokee elämänsä stressaavaksi. Syinä olivat mm..: kiire, liian paljon töitä, suorituspaineet, epävarmuus ja heikko taloudellinen tila. Lisäksi Unicefin kansainvälinen vertailu paljastaa, että suomalaisilla lapsilla on paljon etenkin materiaalista hyvää, mutta että puutteita on lasten sosiaalisessa ympäristössä. Perhe- ja ystävyyssuhteet näyttävät olevan verrattain huonolla tolalla.

Uutisen luulisi pysäyttävän. Varsinkin, kun tutkimuksessa pidettiin erittäin todennäköisenä, että nuoret oppivat stressaamisen vanhemmiltaan ja elinympäristöstään. Samassa tutkimuksessa kävi myös ilmi, että yhä useampi 15-25-vuotias kyseenalaistaa nyky-yhteiskunnan arvot.

Jokaisen aikuisen luulisi tuntevan piston sydämessään. On peiliinkatsomisen paikka. Millaisia elämän arvoja me aikuiset oikein tuleville sukupolville välitämme? Oikein hyvä keskustelunaihe tänä iltana TV:n katselun sijaan. Minun arvoista ja elämän suurista tärkeistä asioista voit lukea nettisivujeni kolumneissa, mm. Kristillinen etiikka ja Itsenäisyysjuhlan puhe.

Ystävyys

14.2.

Ystävyyden tuulet

Ystävä on hän
joka työntää sinut matkaan
kun epäröit
rohkaisee kun emmit
luottaa kun itse et luota

Ystävä on hän
joka näkee, mihin pystyt
haastaa hyviin muutoksiin ja
auttaa tunnistamaan oman tiesi

Ystävä on hän joka toivoo
sinulle vain parasta
uskoo unelmiisi ja antaa
siivet lentää niitä kohti

Satu Pusa

Vesijumppa

Olen selkeä aamuihminen. Ei tee lainkaan tiukkaa nousta jo heti viiden jälkeen puuhastelemaan kaikenlaista. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että en toki aivan joka aamu... Herään kuitenkin melko säännöllisesti ennen kännyn soimista ja tunnen nukkuneeni tarpeeksi. Menen ajoissa nukumaan, jotta saan tarpeeksi yöunta. Asia, mikä on mielettömän tärkeä ja mitä jo tässä iässä osaa arvostaa. Yleensä en edes ennätä nähdä kympin uutisia, kun nukahdan kirjan tai lehden kanssa. Onneksi unettomia öitä on aniharvassa.

Tiistaiaamut ovat erityisiä, ne poikkeavat viikon toisista siinä suhteessa, että käyn vesijumpassa. Olen siis jo seitsemän maissa kaupunkimme uimahallissa toisten aamuvirkkujen kanssa. Tuohon aikaan uimahallin kansoittaa pääsääntöisesti ikääntyneemmät naiset. Olen ehkä sieltä nuorimmasta päästä.

Aloin vesijumpan vuoden alusta ja yhtään tiistaita en ole lintsannut. Hyvä minä! Sovimme kollegani Kaisan kanssa tämän hyvän uuden tiistaisen käytänteen ja toinen tsemppaa toista, jos vaikka ei aina huvittaisi lähteä. Näin muutaman viikon käynnin jälkeen siitä on tullut jo tapa, sanoisinko jonkin asteen riippuvuus ja hyvä niin.

Jumpan vetäjä on ammattitaitoinen, hauska ja muistaakseni ( olen tavannut jossain yhteyksissä) varsin komeakin mies. Onnetonta kuitenkin on, että en likinäköisenä juurikaan näe mitään, harmittaa, että silmänruokaosiota ei nyt vaan ole! Enpä ole voinut edes tervehtiä häntä, kun olen uimahallissa niin sokea enkä näe silmiä. Tervehdittäessä tulee aina katsoa silmiin! Voisin tietty pitää uimalaseja vahvuuksilla tai sitten tavallisia laseja, kuten tänäänkin eräällä naisella. Enpä ole kuitenkaan vielä edistynyt tässä asiassa. Onneksi jumppaliikkeet ovat varsin simppeleitä ( mutta tehokkaita!) ja luulen tekeväni ne aivan moitteettomasti. Todella mukava, rentouttava liikuntamuoto ja päivän alku. Tätä voi lämpimästi suositella.

Jotkut tiistai-illat ovat myös erikoisia. Jos en ole ennättänyt katsoa Jack Baueria sunnuntai-iltana, kuten en viime sunnuntainakaan, katson sen tiistaina eli siis tänään taas. Sarja 24 on niitä harvoja, joita TV:stä seuraan, sillä Jack on niin must, so cool! Mutta ennen sitä ennätän vielä paistaa piirakoita!

Pavelutalossa

12.2.

Ihmisen elämänkaari voidaan karkeasti jakaa lapsuuteen, nuoruuteen, aikuisuuten ja vanhuuteen. Tasapainoisessa yhteiskunnassa jokaiseen elämänvaiheeseen kuuluu rikkautensa. Lapset saavat olla lapsia ja vanhusten elämänviisaus nähdään arvokkaana. Käytännössä nämä elämänkaarien ääripäät saavat joskus toissijaisen aseman kovien arvojen yhteiskunnassa, joka tarjoaa eniten mahdollisuuksia aktiivisille kuluttajille, nuorille ja aikuisille. Nuoruus on vahva mahdollisuus, mutta toisaalta länsimaisessa nuoruutta ihannoivassa yhteiskunnassa saattaa unohtua, että mikä tahansa elämänvaihe voi olla elämän parasta aikaa. Erityisesti kristinusko korostaa, että ihmisen arvo ei riipu siitä, kuinka hyödyllinen hän on yhteiskunnalle.

Tämän maanantain sain viettää Käpykankaan palvelukodissa. Soitin sinne viime viikolla ja kerroin, että nyt kun on vain aikaa, haluan konkreettisesti nähdä, mitä vanhusten hoito tänä päivänä on. Sain rautaisannoksen hoitoalan faktaa eli sitä, kuinka vanhustenhoito kanupungissamme on järjestetty. Rupattelin Elsan ( 98 v. !) ja Jalmarin kanssa, tarjoilin Sulolle lounasta ja vaihdoin mielipiteitä hoitohenkilökunnan kanssa. Olin aamupäivän pitkäaikaisella hoivapuolella osasto kahdella, piipahdin dementiaosastolla ja iltapäivällä osasto nelosella. Tapasin myös lähihoitajana työskentelevän valtuustokollegan Marjan, jonka kanssa yhdessä mietimme, miten kaikki ne tulevaisuuden hoivatyön valtavat haasteet oikein kohdataan ja kuinka kuntien käytössä olevat niukat resurssit kohdennetaan oikein. Kirjoitan päivän tunnelmista tuleevaan lehteeni. Kokonaisuudessaan päivä oli hyvin lämminhenkinen ja antoi ajattelemisen aihetta monessakin suhteessa. Suosittelen visiittiä jokaiselle!

Tapasin tänään myös elämänkaaren alkupäästä Eemun, nuoren lukiolaispojan ( 17v.). Hänestä kerron lisää huomenna.

PS. Sain tänään tietää, että ehdokasnumeroni on 8. Ei hassumpi kouluarvosana:)

Sunnuntai

10.2.

Elämä on mallillaan. Sunnuntaiaamuna voi kaikessa rauhassa venytellä sängyssä vielä hieman pidempään kuin arkena. Hyvin nukuttu yö on rentouttanut, kiireettömyys on käsinkosketeltavaa. Muistelen eilistä, mitä tulikaan sanottua, mietin tulevaa ja alkavaa viikkoa. Juon teetä ja lueskelen aamun lehtiä, kunnes aviomies huikkaa: "Heh, rouva, olet paikallislehdessä. Täällä on juttuja nettisivuista, sanotaan, että muuten hyvä, mutta blogaat vähän. Alahan kirjoittaa niitä blogeja!!" Itse olin kyllä tänään ajatellut mennä lenkille, silittää, laittaa ruokaa, tehdä lehtijutun, tavata illalla nettivastaavani Jannen ja katsella tietty Idolsin ja Jack Bauerin, aah:) Täytyy myöntää, että ajoittain mies on oikeassa ja eiku blogihommiin!

Voi olla, että en vielä aivan tarkkaan ymmärrä netin merkitystä vaikkapa näissä tulevissa vaaleisssa. Hieman ujona ihmisenä itsensä myyminen hyvänä ehdokkaana on vielä hakusessa. En ehkä oivalla, että on ihmisiä, jotka seuraavat ehdokasta, käyvät sivuilla tuon tuostakin, mikä tietenkin on perimmäinen tarkoitus ja äärimmäisen hienoa! HYVÄ TE! Käytän itse nettiä päivittäin yhteydenpitoon sähköpostilla, haen jonkin verran tietoa,mutta en toden totta muuten ennätä juurikaan surfailemaan. On niin paljon oman lehden suunnittelua, erilaisia tapaamisia, mainosten laatimista ja vaalitilaisuuksia. Ja täytyy sanoa, että sähköpostin määrä on tällä hetkellä niin valtava, että jo sen hoitamiseen menee päivässä koneella hyvinkin tunnista kahteen.

Olen ollut jo myös ensimmäisessä todellisessa vaalipaneelissa, mikä pidettiin kirjastolla tällä viikolla. Harmi, että panelisteja ja heidän kannatusjoukkojaan yhteensä oli varmaankin enemmän kuin muita kuulijoita. Silti oli aivan mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia vaalien keskeisistä teemoista, verotuksesta, työllisyydestä, palveluista. Hieman jännitti, olihan ihan eka kerta!

Paneelista kotiin kävellessä pakkasen poskia mukavasti nipistellessä mietin, että olen totisesti valinnut oikean puolen, sosialidemokraattien puolen. Niin kovilta tuntuivat toisen puolen arvot. Viis meistä muista kunhan vain itse niin kovin hyvin menestyisin. Nämä ajatukset jäivät päällimmäisenä toisesta leiristä mieleen.

Eniten sosialidemokraattisessa liikeessä arvostan sen vapauden, tasa-arvon ja suvaitsevuuden periaatteita. Oikeus elää vapaina riippumatta kenenkään henkilökohtaisesta ominaisuuksista tai taloudellisista lähtökohdista on eräs hyvän elämän peruspilari. Kenenkään oikeudet eivät polje toistensa oikeuksia. Tasavertainen mahdollisuus koulutukseen ja osaaminen vapauttavat jokaisessa olevat inhimilliset voimavarat. Hyvin ja tehokkaasti tuotetut sekä valtion että kunnan hyvinvointipalvelut ovat myös hyvän elämän peruspilareita. Seuraavalla hallituskaudella on ensisijainen tarve panostaa ensin palveluihin ja katsoa sitten Tupo-pöydässä, millaisiin veronkorotuksiin meillä on varaa. Tämä on meidän demareiden selkeä linja ja viesti näissä vaaleissa. Toivottavasti mahdollisimman moni on samaa mieltä kanssamme.

Ja nyt lupaan blogailla, aivan oikeesti, sillä kirjoittaminen on samalla myös varsin terapeuttista:) Sunnuntainjatkoja SINULLE!

Perlos

17.1.

Ajelin maanantai-iltana Varkaudesta Kuopioon tapaamaan EK:n johtoa keskustelutilaisuuteen "Miten työtä ja toimeentuloa omaan maakuntaan". Hämärtyvän illan uutisista auton radiosta kuulin, että Perlos aloittaa YT-neuvottelut 1400 hengen kanssa Joensuun ja Kontilahden tehtailla. Tuotannollisen toiminnan jatkamiselle ei ole enää nykymuodossaan edellytyksiä. Ajatukset pysähtyivät. Tuli todella tyhjä ja kylmä olo.

Näin varmaan kaikille suomalaisille, sillä Perlos on koko Suomen asia. Perlos on Joensuun kaupunkiseudun suurin yritysyksikkö. Tehtaiden lopettaminen uhkaa nostaa jo ennennestään koholla olevaa työttömyysastetta 16%:iin. Valtion budejtista on SDP:n aloitteesta varatttu 30 miljoonaa euroa rakennemuutosten lievittämiseen ja nyt sen kohde on toden totta Pohjois-Karjalassa. Tarvitaan nopeita ja poikkeuksellisia toimia yhdessä valtion ja paikallisten toimijoiden kanssa, jotta korvaavia työpaikkoja syntyy.

Perlos lakkautti Ylöjärvellä tahtaansa pari vuotta sitten. Lähes 600:sta työttömäksi jääneestä kuitenkin jo yli 550 on saanut uutta työtä. Hyvä, että muutosturva irtisanomistilanteissa on tuottanut näin positiivista tulosta. Elämä jatkuu, niin myös Pohjois-Karjalassa. Ei voi kuin toivoa voimia ja jaksamista niiden ihmisten ja perheiden jaksamiseen, joita tämä syvimmiltään viiltää.

Hurjan kiireistä

Hurjan kiireistä

En voi kun ihmetellä, kuinka aika kuluu nopeasti. Vastahan oli joulu, uusi vuosi, loppiainen. Olen ollut pois koulusta jo parisen viikkoa, härkäviikot ovat jo pitkällä...Vesisadetta on riittänyt, mutta ah, miten ihanaa oli herätä aamulla lumilingon ääneen. Olisikohan talvi ja hiihtokelit jo vihdoin saapuneet?

Tapasin viime maanantaina uuden kaupunginjohtajamme. Olimme kulttuuri- ja vapaa-aikajohtaja Marjut Saijan kanssa Hannu Tsuparin luona. Tunnelma oli asiallinen, mutta samalla miellyttävän rento, sanoisinko onnistunut. Kävimme päällisin puolin läpi talousarviomme käyttötaloussuunnitelmaa ja selostimme uudelle virkamiehellemme kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden tilaa kaupungissamme, lähinnä meidän mahdollisuuksia ja toisaalta uhkakuvia. Budjetissa pysyminen on meille lähtökohta ja kunnia-asia, vaikka tiukkaa tulee olemaan. Kokonaisleikkaus edelliseen vuoteen resursseistamme on seitsemän prosentin luokkaa. Lohdullista oli kuitenkin kuulla kaupunginjohtajan suusta sanat, että kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelut nähdään monessa kaupungissa vetovoimatekijänä. Kuinka meillä Varkaudessa nyt ja tulevaisuudessa?

Olin viime viikolla tututumassa myös kaupunkimme partiolaisten toimintaan, tapasin vapaa-aikajohtajan Jussi Koivulan, istuin uuden kirkkovaltuuston kokouksessa ja hoidin päätoimisesti kaikkea vaaleihin liittyvää: toimitin tulevaa vaalilehteäni, hankin rahoitusta, ideoin kampanjaa, vastasin meilitulvaan, mietin kotisivuja, ostin autonkin, jonka teipitystä aletaan miettiä heti tänään maanantaina.

Olin myös viime keskiviikkona Kuopion torilla ensimmäisessä vaaleihin liittyvässä tempauksessa. Tuona päivänä puolueemme jaministerimme jalkautuivat moniin yrityksiin ja tapasimme kansalaisia turuilla ja toreilla. Halusimme muistuttaa, että palkansaajalla on oikeus reiluun työelämään. Kuluvalla hallituskaudella on luotu jo 80 000 uutta työpaikkaa, pitkäaikaistyöttömille kehitetty yhteiskuntatakuuta ja työmarkkinauudistusta, pätkä- ja vuokratyöntekijöiden asemaa on parannettu ja yli 54-vuotiaiden työllistämiseen on panostettu. Jatkossakin tavoitteenamme on, että työ on jokaisen kansalaisen perusoikeus, mutta elämään tulee sisältyä myös vapa-aikaa ja lepoa, että naisten ja miesten tasa-arvoa työpaikoilla parannetaan, että pätkätöiden laiton ketjutus lopetetaan ja muutetaan pysyviksi työsuhteiksi ja että työpaikoilla vallitsee hyvän johtamisen ja henkilöstöpolitiikan vaikutuksesta positiivinen ja kannustava yleisvire.

Jaoimme torilla vajaat 300 annosta hernekeittoa vajaassa tunnissa. Testasimme uuden soppatykin, hyvin toimi, rokka oli maukasta ja ihmiset olivat tyytyväisiä. Omakin fiilis oli varsin positiivinen, vaikka taivaalta vihmoin vettä.

Huh, tuleva viikko on jälleen työntäyteinen. Tänään maanantaina päivällä olen seminaarissa Varkaudessa, jossa mietitään kunta- ja palvelurakenneuudistuksen vaikutusta liikuntapalveluihin. Illalla Kuopiossa EK järjestää tilaisuuden, jossa pohditaan yrityistoiminnan ja koko suomalaisen yhteiskunnan suuria haasteita seuraavalla vaalikaudella:kuinka syntyy työtä ja työpaikkoja ja sitä kautta hyvinvointia koko yhteiskuntaan. Tiistaina on vuorossa nuoret, mietimme K -18 kampanjalle jatkotoimia ja keskiviikkona eläkeläiset, jolloin olen Varkauden Eläkkeensaajien vieraana. Torstaina olen Munuais- ja Maksapotilaiden uuden hallituksen kokouksessa ja perjantaina olisi kutsu teatteriin katsomaan Lumikin ensi-iltaa. Viikonlopun vietän Ylöjärvellä puolueemme järjestämässä vaalikoulutuksessa, joten hyvin aikataulutettua elämä ehdokkaana on. Mutta no hätä, tää on nyt tätä. Takana on hyvin levätty viikonloppu, joten kyllä sitä taas jaksaa.Nyt ensin aamulenkille, siitä se päivä alkaa. Ja ihanaa, kun on lunta.

Ensimmäinen kerta

Kirjoitan aivan ensimmäistä blogiani. Minulle on kerrottu, että ne ovat nyt aivan in, todella trendikästä. Ei juurikaan ole ollut aikaa tutkailla, millaisia blogeja muut pitävät, mikä blogien todellinen funktio on. Luulisin, että niiden kautta välitän sinulle ajatuksia ja mielipiteitä minulle tärkeistä yhteiskunnallisista asioista, analysoin senpäiväisiä fiiliksiä joko omasta tai muiden elämästä, kenties otan kantaa johonkin päivän polttavaan teemaan. Otaksun, että tulen kirjoittamaan lähestulkoon päivittäin nyt kun olen aivan täyspäiväinen kansanedustajaehdokas.

Minut nimettiin ehdokkaaksi jo viime keväänä. Vaaleihin oli vielä lähes vuosi aikaa. Vietin kesän täysin rentoutuen ja lomaillen. Jotkut jo aloittelivat vaalityötä. Sitten koitti syksy ja opetustyökin jälleen alkoi. Jouduin aika yllättäen valtuuston ja oman lautakunnan lisäksi säännölliseen kaupunginhallituksen työskentelyyn, mikä talousarvion tekemisineen oli ensikertalaiselle haasteellista ja aikaa vievää. Lisäksi tuli hoitaa opetus, äidin ja vaimonkin roolit. Samalla huomasin, että vuorokaudessa oli vain 24 tuntia. Yöunista en tinkinyt, näin vaalityölle ei jäänyt juurikaan aikaa.

Tein jouluna ratkaisun, että jään pois koulunpidosta. Ratkaisu ei ollut helppo, varsinkin oppilaita ja valvontaluokkaani ajatellen. Mutta jo nyt tiedän, että se oli oikein. On varsin mahtavaa saada keskittyä vain olennaiseen. Jää hyvin aikaa vaalilehden tekoon, ihmisten tapaamiseen ja kirjoittamiseen. Uusia ideoita ja energiaa on jälleen runsain mitoin. Aivan kuten Jussi kuokkaa suohon iskien voin todeta ”Tästä se alkaa…”